sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Surun kyyneliä

Olen nyt pitänyt pientä taukoa kirjoittamisesta, mutta siihen on syynsä.
Alma on nimittäin todella huonossa kunnossa, ei jalat enää kanna.
Tiistai aamuna kun olin lähdössä kouluun, tarjosin Almalle herkkua mutta hoiperteli tosi pahasti luokseni, ei pysynyt enää pystyssäkään kunnolla.
Itkuhan siinä tuli kun ei ole tuollaista ennen kokenut, siinä silittelin Almaa ja itkin, kannoimme iskän kanssa häkin ala-kertaan jossa iskä voisi vahtia Almaa, jos sattuu kiepsahtamaan ympäri.
Päivällä tullessani kotiin, Alman tilanne oli vielä huonompi, ei se jaksanut ottaa yhtään askelta ja kun sitä yritin jaloille nostaa niin lysähti makuuasentoon, tiesin että Alma ei siitä enää parantuisi, veljeni epäili sisäkorvantulehdusta joka aiheuttaa kanilla tasapainohäiriöitä.
Äitini soitti myöhemmin päivästä eläinlääkärille ja kyseltiin että mitä on tehtävissä ja olisiko lääkärissä käynti edessä.
Eläinlääkäri sanojen välistä oli sanonut ettei Alma tulisi enää selviämään, sisäkorvantulehdusta ei kuulemma enää tule 7-vuotiaalle kanille ja siinä kani jaksaa kuitenkin loikkia mutta kiepsahtaa välillä.
Suoranaisesti eläinlääkäri ei lopetuspiikistä puhunut mutta sanoi että jos muita kärsimyksiä ei tule on sen onnellisempi kuolla kotona nukkuessaan kuin eläinlääkärissä piikkiin, olen samaa mieltä mutta jos Alma yllättäen alkaisi pahemmin kärsimään olisi siellä käynti kyseessä, se tuntui hirveältä, onhan Alma minulla ollut jo sen 7 vuotta ja se todella näkyy minun ja Alman väleissä.

Perheemme antaa Almalle hyvän loppuelämän.
Tässä hieman kuvia Almasta, sairastamassa:

















Mutta koska Alma on vielä täällä, kanssani, ei murehdita vielä.
Joten iloisempia asioita tähän loppuun! :)

Voitin tosiaan Nopan arvonnan ystävänpäivänä, voitot tulivat sitten tiistaina.
Voitin pupupäivyrin, omenaklemmareita ja kaurapussin Almalle.
Pupupäivyri oli aivan ihana, kiinnyin siihen heti ja johan alkoivat sivutkin saada täytettä!

Tässä kuvia voitoista:


Pupupäivyrin takakansi

Pupupäivyrin viimeiseltä sivulta löytyi myös käytännöllinen tasku! :)
















Ja tähän väliin arvontamainostusta! :)












Ja koska näyttäisi siltä että Alma ei enää montaa päivää tule jaksamaan, hommattiin me uusi kani, poikueesta.
Tämä ei tarkoita sitä että se tulisi täysin Almaa korvaamaan, koska Almaa ei pysty kukaan korvaamaan!
Mutta en osaisi kuvitella elämää ilman kania.
Poikasen haku on 11.3, joka on siis Oululaisten hiihtoloman jälkeen.
Sitten kotimme asuttaa uusi kanimme "Hilma", selailin kalentereita ja Hilma pisti silmään, se kuulosti sopivasti Almalta ja oli muutenkin tosi sointuva. :)

Tässä vielä kuva Hilmasta ja sisaruksista. Hilma on kuvassa toiseksi alimpana.

(c) Petteri






















Toivotaan yhdessä kaikkea hyvää Almalle, koitan nyt kirjoitella tänne blogiin heti kun tulee tärkeitä kuulumisia, mutta aktiivinen en tule nyt vähään aikaan olemaan koska mitäpä sairaasta kanista oikein voisi postailla? :(

Elisa ja Alma

6 kommenttia:

  1. Voi ei ): Samaa kävi mun siskon kummitädin kanille se ei päässy itse ylös häkistä sen taka jalat oli mennyt eikä pystyny kävelemään niin se jouduttiin lopetta ja se kani oli 9v :( Mutta voimia sulle )'=

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, mutta onhan se vanhaksi elänyt ja varmasti myös hyvän elämän! :)
      Kiitos sinulle!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Vielä on keskuudessamme. ♥ Syö, juo ja on todella virkeä, mutta pakko kai se on kohta viedä piikille, ei se ole oikein kanille ettei voi hyppiä ja loikkia.
      Hirveätä luopua rakkaasta lemmikistä. :(

      Poista