Almaparas: tammikuuta 2014

Koko eilinen päivä meni kokeita lukiessa, tulihan sitä kaupassa käytyä koulun jälkeen, kokeiden lukuhan on tylsää ilman pientä napostelua. :D

Mukaan tarttui sipsipussi.

Almalla on tapana tehdä kaikkea mikä ei ole sallittua, kuten sipsien syönti joka ei todellakaan ole kanille hyväksi, mutta Alma kun koko ikänsä on tätä tehnyt, enkä satu huomaamaan milloin se siellä pussilla keikkuu.

Eilen taas lukiessani historiaa alkoi kuulumaan rouskutusta, Almahan se siellä sängyn alla sipsiä rouskutti.

Huvittava näkyhän se toki oli, mutta sipsit piti nostaa pöydälle.

No, tänään sitten oli se kyseinen historian koe ja meni samanlailla kuin historian kokeet aina menee, joten ei kovin hyvin.

Koetta palauttaessahan se tuntuu aina siltä että hyvin mielin voi kokeen antaa opettajalle kun kaikki vastaukset ovat täydellisesti oikein mutta kun kavereiden kanssa keskustelee vastauksista, eivät ne olekkaan niin täydellisiä vastauksia.

Tänään ei sitten ole oikein muuta tapahtunut, Alma laiskottelee häkissä ja minä sängyllä ja tuntuu siltä että voisi nukahtaa heti kun silmät sulkee, kokeisiin luku on niin raskasta, vielä pitäisi perjantain Ruotsin kokeeseen yrittää lukea.

Vähän tylsähköä tekstiä tuli nyt, joten piristetään sitä arvontamainostuksilla! :)

Tämän arvonnan kuva oli pieni joten ajattelin pistää linkkinä niin pääsette helpommin. :)
Arvonta 2

Muista osallistua myös arvontoihin, voit voittaa kani- ja muu eläinaiheisia tuotteita! :)

Tästä se kaikki lähtee! (:

Blogin pitäjänä en yleensä ole kovin aktiivinen, koulun ja muiden kiireiden vuoksi, mutta katsotaas miten tämän pupublogin päivittely lähtee nyt käyntiin! (:
Esittely saattaa olla myös todella tönkköistä, en oikein osaa kirjoittaa itsestäni.

Minä:

Olen nimeltäni Elisa, asun Oulussa ja olen 14-vuotta. Käyn kahdeksannetta luokkaa ja oon tosi huumorintajuinen.

Minuun on helppo tutustua, mutta oon alussa yleensä tosi ujo, joka hälvenee ajanmittaa kokonaan pois ja sitten musta tuleekin kunnon puheenvuoron keskeyttäjä. :D

Olen koko elämäni ajan ollut todella eläinrakas ja kiinnostunut kaikesta elektroniikasta.
Ensimmäisen videon Youtubeen tein 9-vuotiaana, ja kadun tosiaan niitä videoita, jotka olen kylläkin jo poistanut, mutta ei niistä enempää.
Olen muokkaillut videoita enimmäkseen Pinnacle HD Studio 14:lla ja kuvannut punaisella Sonyn digikameralla.
Mutta tuo on jo aika mennyttä. Sain 2 vuotta sitten järjestelmäkameran, Canon EOS 1100D, ei ole mikään paras mutta minulle ihan riittävä. Ja editointiohjelmana toimii Windows Elokuvatyökalu, joka _täytyi_ ottaa käyttöön kun sain järjestelmäkameran, ei nimittäin Pinnacle kestänyt tuota HD-laatua ja oon tosi pettynyt sen takia siihen ohjelmaan.

Ensimmäinen lemmikkini oli taistelukala nimeltään Sini. Sain Sinin kun olin päiväkodissa ja siitä lähtien minulla on ollut monen vuoden ajan taistelukaloja (yksitellen), tässä muutamien nimiä:
Sami, Urpo, Miska, Aku, Sini, Helinä.
Olen jopa haudannut kaikki taistelukalamme, takapihallemme kun ne kuolivat, olivat silloin niin tärkeitä kun ei ollut isän allergian takia mahd. ottaa mitään pörröistä eläintä.
Viimeinen taistelukalani oli Helinä, jonka jälkeen perheemme kanssa päätettiin ettei oteta enää yksittäin noita kaloja että silloin kun on aika, otetaan kerralla iso akvaario josta olin aina haaveillut.
Ennen Helinän kuolemaa, olin 1lk hiihtolomalla, vuosi taisi olla 2007(?). Olimme menossa viettämään hiihtolomaa Ylläkselle, matkan varrella pysähdyimme Ruotsin Ikeaan, jonka vieressä oli eläinkauppa, ensimmäistä kertaa siihen kauppaan astuin.
Eläinkauppaa katseltuani olin aivan intona kun huomasin että kaupan perällä on jyrsijöitä, lintuja ja kaneja.
Ja minunhan oli aivan pakko saada kani, anelin sitä äidiltä ja iskältä.
Iskä ei olisi millään allergiansa takia halunnut kania ja pikkuveljeni jostain syystä myös vastusti mielenjohdettani.
Nykyään kun mietin, oli tosi väärin ottaa kani silloin kun minulla ei niistä kokemusta ollut, mutta eihän sitä tajunnut vielä 7-vuotiaana.
Varasimme eläinkaupasta todella suloisen kanin ja enomme nimesi sen Almaksi.
Ylläksen reissun jälkeen sitten haimme Alman kaupasta ja ostimme häkit ja muut tarpeelliset, ja siihen mennessä tiesinkin jo kaneista paljonkin kun Ylläksellä olin paljon kanikirjoja lukenut. (Kun kelaat alemmas, löydät lisää tietoa Almasta)
Olihan se yhtä unelmaa, kun luuli että koko elämänsä ajan pitää kaloja hoidella.
Viime vuonna (2013) sain sitten samasta eläinkaupasta ison akvaarion (50 litraa) johon ostimme Suomesta kalat, tällä akvaariolla ei mennyt kovin hyvin, hankimme siihen miljoonakaloja ja platyja.
Miljoonakalat kuolivat parin viikon jälkeen, en tiedä mistä se johtui eikä eläinkaupassakaan osattu sanoa syytä tälle.
Miljoonakalat ehtivät kuitenkin poikia joten oli meillä pikkuisia miljoonakaloja siinä n. vuoden ja platyja myös, kunnos miljoonakalat alkoivat raaoiksi ja söivät sisariaan ja platyt kai saivat jonkun taudin kun kuolivat kaikki samalla tavalla, menettäeen hallintansa pyrstöstä.
Vielähän tuo akvaario minun huoneessani on ja vedet ja kaikki mutta ilman kaloja tosin, en halua kaloille lyhyttä elämää kun tuossa akvaariossa joku mättää vaikka putsasin ja ruokin kalat aktiivisesti.

Alma Helmiina

Koko nimi: Alma Helmiina

Kutsumanimi: Alma

Synt: 21.12.2006

Skp: Naaras

Rekisterissä: ei

Alma on minulle yksi elämän tärkeimpiä asioita, onhan se minulla kohta ollut seitsemän vuotta.

Alma on sosiaalinen kani muttei kovin leikkisä, alkaahan se jo aika vanha olla.

Alman hassuimpia hetkiä muistan kun se tuli meille, se oli aivan vauhkona, aina juoksi ympäri alakertaa ja törmäsi kerran jopa pianoon.

Alma tulee hyvin toimeen muiden kanejen kanssa, ja on aina se sosiaalisempi puoli joka haluaa tutustua, tulee myös toimeen kissojen, koirien ja marsujen kanssa.

Alma on viettänyt yli puolet elämästään "epäterveellistä"- elämää koska en ole pahemmin netistä kaneista lukenut, kirjat kun näyttävät olevan melkein täyttä puppua verrattuna netin tietoihin.

Alma on syönyt koko elämänsä ajan Oskua, paitsi toki nyt on käytössä Cunin joku ruoka ja olen tässä lähiaikoina vaihtamassa Cuni Completeen jota olen kaverilta saanutkin jo Almalle jonkin verran ja kyllä kelpaa!

Alma ei ole koskaan ollut kovin leikkisä, ennen ei myöskään sosiaalinen, ei tykännyt yhtään syleilystä tai muustakaan, kynsiäkään ei antanut leikata, mutta tässä parin vuoden aikana olen keskittynyt enemmän Almaan.

Kasvaessani olen alkanut ymmärtämään asioita, kani ei ole koriste, ei todellakaan, se ei saa kunnon kontaktia ihmiseen jos ihminen käy ruokkimassa sen pari kertaa päivässä ja päästää häkistä ulos pariksi tunniksi ja itse lähtee huitelemaan.

Nykyään Alma antaa tosi nätisti nostaa syliin ja pysyisi siinä vaikka koko päivän, pitää todella paljon ulkoilusta ja olen opettanut sille helppoja temppuja herkkujen kanssa.

Alma on yli puolet mun elämästä ja suunnitteilla olisi lähiaikoina kanilakin, mutta Alma tosin pysyy sisäkanina lukuunottamatta kesää kun aina on ollut. :)